tiistai 16. huhtikuuta 2013

To nom - or not to nom? - osa 1


Nyt siis olisi tarkoitus tehdä tekoruokaa. Halusin päästä kokeilemaan vaikka mitä kivaa, joten taktikoin ja valitsin kakun, johon tulee hyytelömäinen täyte, pursotuksia, mansikoita, lehtiä ja keksejä ja josta on leikattu pois palanen.
Tässä kaksi referenssikakkuani: Mökkiläisen murotäytekakku (Kinuskikissa) ja Mansikkaklassikko (Kinuskikissa)
Tarkoitus siis olisi tehdä pyöreä kakku, jossa on kivoja pursotuksia ja päällä murotäytekakun tyyliin mansikoita ja keksejä, ja josta on leikattu viipale pois sekä mahdollisesti laittaa tämä viipale erilliselle lautaselle.

Lähdin hommaan kaivamalla varastokaapista uretaanikakun. Itse tosiaan olisin valanut köntän suoraan kakkuvuokaan, jolloin se olisi ollut suoraan oikeankokoinen ja -muotoinen, mutta koska  emme pysty valamaan niitä itse atm, käytettiin jonkun toisen ryhmän valmiiksi sörssäämiä möhkäleitä.
Uretaanipalaseni tosiaan muistutti aluksi enemmän valtavaa kiveä kuin kakkua, joten muotoilin sitä sahan ja katkoteräveitsen avulla ja leikkasin kolmeksi kakkupohjaksi.


Kolmeen osaan.
Levitin pohjiin kermavaahdoksi akryylimassaa, jonka kuivuttua päälle kaadettiin kynttilägeeliä hilloksi. Akryylimassaa käsitellessä kannattaa muuten aina pitää kädessä kumihanskoja. Aineen vaarallisuudesta en tiedä mitään, mutta on äärimmäisen raivostuttavaa, kun tahmeaa massaa ei saa irti sormista millään. Siis millään, edes kynsiharjalla, tiskiaineella, autoasentajan pesugeelillä... Lisäksi aine pysyy tahmaisena monta tuntia --> kaikki irtaimisto tarttuu näppeihin.

Geelikynttilämassa on ainetta josta  - yllätys, yllätys - tehdään geelikynttilöitä. Massa on kirkasta ja hyytelömäistä, ja sitä voi värjätä geelikynttilöille tarkoitetulla pigmentillä. Näitä tarvikkeita ilmeisesti saa ihan useimmista askartelukaupoista. Kynttilämassan voi sulattaa uudelleen ja uudelleen, ja se käyttäytyy aika lailla samoin, kuin esim. liivatteella jähmetetty hyytelö.

Geelikynttilämassa sulatetaan liedellä kattilassa ja värjätään. Sekaan voi heittää haluamiaan sattumia esim. leikkimään marjoja. Ainetta täytyy valvoa koko ajan, koska se voi syttyä palamaan. Kattilan kansi ja/tai sammutuspeite olisi myös hyvä olla ulottuvilla.
Kun massa on sulaa lirua, se kaadetaan/lusikoidaan oikeaan osoitteeseen. Itse vedin kakun ympärille leivinpaperista reunukset, jottei löysä liemi karkaisi pitkin pöytiä.



Kun kynttilämassa oli jähmettynyt, levitin lisää akryylia, jotta sain kakkupohjat tarttumaan toisiinsa, ja päällystin koko kakun akryylimassalla. Pursotukset tarttuvat nätimmin akryylimassapintaan kuin uretaaniin ja kynttilägeeliin, ja lisäksi mahdollisesti irvistävien pursotusten välistä ei kurkistele kakkupohjaa ja "hilloa".


Levittäminen hytiseväisen geelin päälle ei oikein onnistunut...

Sitten aloin valmistaa mansikoita ja keksejä.
Ostin kaupasta paketin Ballerina-keksejä (jostain syystä en löytänyt Muro-keksejä, vaikka kiersin neljä ruokakauppaa!) ja pakastemansikoita (myyjät katselivat pitkään kun puristelin pakastealtaan mansikkapusseja nähdäkseni minkä kokoisia mansikoita niissä oli). Keväämmällä voisin ottaa valut tuoreistakin, nyt ne maksavat mansikoita... [pun intended]
Täytin kekseissä olleet urat plastoliinilla ja iskin keksit ja marjat kipsiin.


Mansikat valettiin revultexista, joten niiden muottien ei tarvinnut olla päästävät, mutta se aiheutti pientä päänvaivaa mallineiden poistamisessa muoteista... Mansikat tulivat sieltä sitten pois paloina ja mössönä lusikoimalla, ja lopulta pesemällä. Kekseistä taas ylempi kerros lähti ihan kivasti, mutta alempi oli muuttunut taikinamaiseksi mössöksi muotin pohjalle, ja piti sekin lopulta pestä pois.


Kipsin kuivuttua keksimuotit eristettiin ja mansikkamuotit laitettiin lämpenemään puhaltimen eteen. Keksit päädyttiin valamaan kuumaliimalla.

Pelkkään kuumaliimaan ei meinannut maali tarttua, ja lisäksi halusin kekseihin vähän epätasaisemman pinnan (etenkin takapuolelle), joten paperoin ne silkkipaperilla. Koululla oli vain vihreää, joten pesin paperista värin pois.
Silkkipaperisilppua.



Parilla maalikerroksella alkaa jo näyttää vakuuttavalta.
Mansikoita varten värjäsin pienen määrän revultexia punaisella akryylimaalilla. Kaadoin aineen muotteihin ja jätin kuivumaan kelmun alle.
Nämä mansikat ei todellakaan ole syötäviä...



Kahden päivän kuluttua mansikat näyttivät tältä.
Näin jälkikäteen ajateltuna nämä mansikat olisi varmaan pitänyt tehdä ihan ensimmäisenä. Revultexin kuivuminen siihen pisteeseen, että esineet voi turvallisesti ottaa ulos muotista, menee useampi päivä. Kun kyseessä oli näin pienet valut, ne kuivuivat ihan hyvin jo kahdessa päivässä, mutta kahden satsin eli 12 mansikan valamiseen meni viikko. Jälkimmäisten yksilöiden kanssa olin myös hieman turhan hätäinen ja... noh. Niistä tuli astetta muodokkaampia yksilöitä.
Disfigured.
Muotista mansikan pintaan tarttunut kipsi ei oikein tykännyt lähteä pesemällä, joten kokeilin mitä punaiseksi sävytetty puolihimmeää lakka tekisi.

Siementen maalaaminen lakan päälle näytti kuitenkin sen verran hurjalta, että päädyin vetämään punaisen lakan siementen päälle. Viimeistelin marjat kerroksella  kiiltävää lakkaa.

Aika hyvä.



Nom nom? Tuommoinen lautanen muuten tulee valmiin kakun alle.
Puolitetut marjat on tehty leikkaamalla valmis revultex-marja saksilla auki ja liimaamalla tulostettu mansikka poikkileikkauksen kohdalle. Totesin lattialiiman parhaaksi tässä, maitoliima ei jostain syystä tarttunut tuohon tulostuspaperiin. Leikkasin ylimääräisen reunan pois ja maalasin valkoisena pilkottaneet reunat piiloon. Sitten pari kerrosta hieman punaisella sävytettyä kiiltävää lakkaa ja voilà.

Kontin tuunaustorilta löytyi kivasti jonkun hyvin kärsineen muovikasvin lehtiä, jotka muistuttivat aika lailla mansikan lehtiä. Paria piti vähän pienentää, mutta muuten olivat melkein täydellisiä sellaisenaan.

Joten.

Leikkasin putkilon auki ja kauhoin akryylimassaa kakun päälle. Siihen tökin nuo marjat, keksit ja lehdet paikalleen. Toiseen akryylimassatuubiin teippasin tavallisen pursotustyllan, ja pursottelin kuin kermavaahtoa. Erona se, että tämä oli huomattavasti jäykempää ja haisi hassulta.

Hienot tylla-mcgyveröinnit näkyy.

Alareuna jäi rumaksi, joten pursottelin sen piiloon.

Kaakun kuorrutuksen kuivuttua noin suunnilleen, hoksasin että koko komeushan oli jämähtänyt kiinni ämpärinkanteen, jonka päällä operoin. Ihan kivasti se kuitenkin mattopuukolla siitä lähti. Lopulta leikkasin kakusta palan irti ja asettelin sen ylimääräisten keksien kanssa erilliselle lautaselle. Ihan tavallinen leipäveitsi oli oikein toimiva väline leikkaamiseen. Osa kakun sisällä olleesta akryylimassasta oli vielä hieman märkää, mutta geelikynttilä- ja akryylimassakerrosten hienoinen sekoittuminen paikoitellen oli oikein kiva ja luonnollinen lisä.

Ja tässä valmis tuotos:
To nom - or not to nom?

  • Yksi uretaanikakku
  • noin 6 dl kynttilägeeliä
  • 6,5 tuubia akryylimassaa
  • 3-4 dl revultexia
  • 4,5 patruunaa kuumaliimaa
  • 50 cm rautalankaa
  • tekokukan lehtiä
  • silkkipaperia
  • akryylimaalia
  • lakkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti