keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Seulontaa

Syksyllä koulun alussa oli puutöiden "ajokorttikurssi", jolla tehtiin silkkipainokehikot. Nyt kun ne olivat kivasti kypsyneet lakattuina hyllyissä, oli hyvä hetki alkaa tehdä niille jotain :)

Silkkipainokehikkoon (tällä tekniikalla) tarvitaan
  • kehikko (jos tekee itse, kannattaa mitoittaa muiden työvälineiden mukaan...)
  • valoverhoa (sitä ihan tavallista kuvioimatonta)
  • niittipyssy ja niittejä
  • astianpesuainetta
  • valotusemulsiota
  • kouru emulsion levitykseen
  • lasilevy (seulan kehikon kokoinen)
  • 3 kpl piirtoheitinkalvoja
  • pimiö (=pimeä huone)
  • UV-lamppu (tai aurinkoinen päivä)
  • suihku kovalla paineella tai nuppineula ja rutkasti kärsivällisyyttä
  • kaveri
Valoverhosta leikattiin pala, joka ylsi kehikon reunojen yli kaikkialta 5-10 cm. Kangas niitattiin kiinni kehikkoon ja pingotettiin samalla tiukaksi. Homma toimii pitkälti samalla tavalla kuin taulupohjan niittaaminen, mutta tähän tarvitaan kaveria. Toinen pingottaa kangasta ja pitää sitä paikallaan samalla kun toinen käyttelee niittipyssyä.

Tämä yrittää havainnollistaa niittaamisen järjestystä.



Kangas pitäisi vetää tiukalle, mutta samalla saa olla varsin varovainen, koska ohut valoverhokangas ottaa helposti osumaa mm. kynsistä, niiteistä, seulan reunasta ja liian kovaa kiskomisesta. Seulan reunan aiheuttamaa damagea voi vähentää hiomalla seulan reunan pyöreäksi ja varmistamalla että siihen ei jää mitään rosoja.

Pingottamisen jälkeen seulakankaasta poistetaan rasva (ihosta lähtee, uskokaa pois) pesemällä se kevyesti tiskiaineella. Tämän jälkeen seulan kangasta ei enää parane hiplata.

Kun seula oli täysin kuivunut, laitettiin siihen valotusemulsio. Valotusemulsio on jännittävän näköistä sinistä töhnää, jota levitetään seulan pintaan tarkoitukseen suunnitellulla muovisella kourulla. Ainetta tulee siis yksi veto molemmille puolille kangasta. Ilmakuplia ja muuta tylsää kannattaa välttää, koska niistä saattaa jäädä reikiä valmiiseen työhön.



Emulsion jälkeen seulat vietiin pimeään kuivumaan noin vuorokaudeksi.

Sitten vähän seulaan tulevasta kuvasta. Periaate on se, että luonnoksessa mustana näkyvät kohdat tulevat painovärillä, eli jos haluaisin painaa esimerkiksi tämän kuvan mustalla valkoiselle, voisin käyttää suoraan alkuperäistä kuvaa. Kinkkisemmäksi homma muuttuu, jos haluaa painaa valkoisella mustalle, eikä halua kuvaa negatiivina.

Itse päädyin tekemään homman käsin, vaikka värien kääntäminen onnistuisi varmaan mm. photarilla ihan näppärästi. Apuna siis valopöytä ja perinteiset kynät ja kumit, sekä kännykkäkameran tehosteominaisuus lopputuloksen tarkastelua varten :)

Negatiivikuva piirroksesta.
Valmis kuva tulostettiin piirtoheitinkalvolle kolmena kappaleena ja sitten ne kolme kalvoa piti saada teipattua niin, että kuvat olivat täsmälleen kohdakkain.
Tulostimet näköjään tulostelevat minne sattuu, joten kalvot eivät osuneet lähellekään oikeaan kohtaan kalvojen reunoihin nähden. Mutta yllättävää kyllä, kalvojen kohdistaminen ei ollutkaan kaikista vaikein juttu tässä seulojen tekemisessä.

Mikä murheenkryyni!
Juoksenneltiin sitten noin tunti ympäri koulun aluetta etsimässä "tavallista" teippiä. Sitä himmeämpää toimistoteippiä olisi kyllä löytynyt useampikin rulla, mutta siitä jää valottaessa jälki seulaan. Lopulta maalaamon toimistosta löytyi hyvin vajaa rulla tätä oikeaa, ja päästiin teippaamaan.

Sikin sokin


Kun seulat olivat olleet tarpeeksi kauan kuivumassa pimiössä, tuli aika viritellä valotus. Meillä oli pimiössä pöytä mustalla pöytäliinalla, jätesäkki valottamattomille seuloille (jotka eivät tässä vaiheessa kestä yhtään valoa), suunnilleen seulaan mahtuva, jätesäkkiin kääritty kirja seulan sisälle (en tiedä miksi) sekä UV-valo ja lasilevy.

Valotus käynnissä
 Pimeässä aseteltiin seula paketoidun kirjan päälle kangaspuoli ylöspäin, kalvopaketti seulan päälle ja lasilevy vielä kalvojen päälle (valo kuumentaa kalvoa, lasilevy estää sitä kipristymästä). Kun UV-valo napattiin päälle, pimiöstä piti poistua sillä ko. säteily ei yleensä tee silmille kamalan hyvää. 11 minuutin kuluttua palattiin sammuttamaan valo, purettiin viritys ja vilistettiin lavuaarille.



Ensin seulassa ei näkynyt mitään kuviota, mutta hetken huuhtomisen jälkeen keijukaiset alkoivat jo erottua. Ikävä kyllä painesuihku oli rikki, joten seulaa joutui hinkkaamaan. Seulakankaaseen ei tosiaan saisi mielellään pestessä edes koskea, mutta jos on ihan pakko niin varovasti. Myös lämmin vesi on kieltolistalla: se ja hinkkaaminen saattavat irrottaa kohtia joiden ei pitäisi irrota.

Lopulta umpeen jäivät enää ihan terävimmät nurkat ja pari kapoista ääriviivaa. Nuppineulalla tökkimällä nekin sai sitten lopulta auki.

Kun seula oli kunnolla kuivunut tämän pesuoperaation jälkeen, se piti vielä teipata ympäri jesarilla (/roudarilla/jessellä/ilmasrointiteipillä/erkkarilla/whatever). Tämä siksi että a) painoväri ei tartu seulan kehikkoon b) helpompi pestä c) kuivuu nopeammin d) painokuva ei saa värillisiä reunuksia.
Teippiä
Jaaaaaa seula on valmis! \o/



Painamiseen tarvitset

  • kangasta, jolle painaa
  • painoväriä (pigmenttiä)
  • painoemulsiota
  • sanomalehden tms. suojapaperia
  • lusikoita
  • kumilastan (ikkunanpesuun tarkoitettu on ihan hyvä)
Painoväri sekoitetaan emulsioon, pieni määrä riittää!
Kankaan alle laitetaan suojapaperi, osittain ympäristön sotkemisen välttämiseksi, mutta myös siksi, ettei painoväriä mene sinne, minne sitä ei kuulu mennä.

Suojapaperi paidan sisällä
 Seula asetetaan kohtaan, johon kuva halutaan. Seulan reunaan teipin päälle lusikoidaan painoväriä koko kuvion leveydeltä (ei haittaa jos menee liikaa, sen voi lusikoida takaisin sekoituspurkkiin).

Kumilastalla vedetään alustaa painaen väriä kuvion yli toiseen reunaan, käännetään lasta ja vedetään takaisin aloitusreunaan (jos kangas on kovin pehmeää, väriä voi vetää useammankin kerran)



Ylimääräinen väri kaavitaan takaisin purkkiin ja seula pestään. Taas tulisi välttää lämmintä vettä ja hinkkausta, pesusienellä voi pyyhkiä kevyesti.


Seulan pitää antaa kuivua kunnolla ennen seuraavaa painoa, sillä kostea seula saattaa levittää väriä vääriin kohtiin. Seulalla tosin voi painaa useammankin kerran ennen kuin se täytyy pestä (ainakin kaksi perättäistä otosta onnistuu).

Kuvan kuivuttua kunnolla se silitetään kiinni kankaan korkeimmalla lämpötilalla (löytyy yleensä hoito-ohjelapusta, joka on kiinni vaatteen niskassa tai sivusaumassa, tai annetaan kangaskaupasta mukaan).

Hello!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti